olen hirviö ruispellossa
syön lapsia
olen yhtä vanha
kuin aika
tai vähän vanhempi
en minä niin tarkkaan muista
tuuli puhaltaa tuntosarvissani
ja viheltää korvakäytävissäni
minussa on hirveästi murhetta
eikä se murhe ole yhtään kaunista
miksi sen pitäisikään olla
miksi pitäisikään käymän niin
että hän
joka valvoo tuolla ylhäällä
se joka pyydystää lapsia
on jo vanha ja väsynyt
niin että joskus lapset
livahtavat hänen ohitseen niin että
minä syön heidät
koska olen hirviö ruispellossa
iso ja nälkäinen
ja kaunis
nimeni on elämä
kuolema - sanovat toiset
ne typerykset
...
Read full text