Kirje maalta 31.03 Poem by Tõnu Õnnepalu

Sataa, että tietäisit.
On ilta, joka muuttaa valon
läpikuultavammaksi
ja sade näyttää lakkaavan.

Vielä en ole vetänyt verhoja eteen,
ikkunalasien välissä
on ensimmäinen (vai toinen?) tokkurainen kärpänen
ja ikkunasta näkyy vielä

tämän seudun surkeus ja suuruus.

Surkeus, silla kaikki on lokaista ja rapistunutta.
Ja suuruus, sillä taivas kaiken yllä on suuri ja hiljainen
ja sade, joka tulee kaukaa ja vaeltaa kauas
maaliskuisen illan hämärissä peltojen yllä,
on yhtä suuri, yhtä hiljainen ja
elämän höyryjen samoin sokaisema

kuin kaipaukseni sinuun.