kuolema tuli metsästä
kumisaappaat jalassa
koirien hullunkova haukku
ajoi minut pihalle
seisoi ja tuijotti
meidän taloa
kolkko ja resuinen hallitsija
viittasi kädellään
ja kaikki vaikeni
sydän totteli
lakkasi lyömästä
mutta se ei nähnyt minua
oli kai pimeä
huusi ja huusi vierasta nimeä
melkeinpä vastasin
melkeinpä tiesin
minä niin minä se varmaan olinkin
mutta sitten autonvalojen säteissä
pimeys viipyi vielä käsissä
sinä toit leipää ja lapset koulusta
kutsuit sisään
tyhjän pihan loukusta
This poem has not been translated into any other language yet.
I would like to translate this poem