[olen laulava luuranko] Poem by Jürgen Rooste

olen laulava luuranko
olen hirvittävän kauhistavan kauhea
täydenkuunyön isäntä

seison hämärän rajamailla
sielujen lailla
piilotellen avoimen ikkunasi takana

luulet näkeväsi
pahaa unta
mutta oikeastaan

paha uni
näkee
sinut

se tuijottaa sinua verhonraosta
ja sen tyhjissä silmäkuopissa
leikamoivat himon salamat

sen pääkallo on passelisti pyöreä

kurkun luisista uruista kohoaa
torjutun rakkauden
murina

olen laulava luuranko
olen kauhistuttava sielunvartija
sonnustautuneena silkkiverhoihisi ikkunan takana pimeässä

mutta tänään on nimeni
RAKKAUS
eikä muuta nimeä ole oleva