Maanantaiaamu Poem by O-P Tyynysniemi

Harmaa marraskuun maanantaiaamu
Makaan yksin sängyssä puoleenpäivään asti.
Sillä viestisi mukaan jätit minut jo ennen auringonnousua.
Mitä helvettiä tein, kun lähdit pelkän lyhyen viestin kera, jättäen vain tuoksusi sotkuiseen sänkyyn.
Nousen avatakseni tuuletusikkunan saadakseni raitista ilmaa huoneeseen,
Sillä tarvitsin kipeästi raitista ilmaa ymmärtääkseni lähtösi syyn.
Mutta sitten aivoni simuloivat vaihtoehtoa todellisuudelle, jossa rakkaani vain lähti työmatkalle aikaisin aamulla…
Näin saatoin hetkisen kuvitella.
Mutta ikkunasta huoneeseen virtaava raikas ilma sai minut nopeasti palaamaan todellisuuteen.
Ja lähtösi ärsytti minua yhä enemmän.
Mutta samaan aikaan minulla oli myös ikävä sinua!
Kun äkkiä kuulen lähestyviä askeleita, oven takaa käytävältä
Sitten astut makuuhuoneeseen valkoisessa kylpytakissa, paljain jaloin.
Mikä saa minut hämmentymään?
Entä viesti, jonka jätit minulle tänä aamuna…
Mutta minulla ei ollut aikaa kysyä mitään.
Kun pyydät minua jo tulemaan kanssasi keittiöön aamiaiselle.