Nappi Poem by Knuts Skujenieks

Kuten latvuksessaan puu
viimeistä kirsikkaa suojaa
niin suojaa resuinen paitani
yhtä nappia ainoaa.

Kun on mennyttä muistot ja toivo
käynyt raskaaksi eilisen paasi
minä kosketan paidassani
nappia ompelemaasi.

Halki nälän ja vuosien
halki lumen ja unen kankaan
liityt risaiseen elämääni
ja rakkauden iäisyyslankaan.

Yö on voittanut päivän.
Katson kajoa ikkunassa.
Se ei ole siellä. Se on napissa
paitaani ommellussa.