[Tuhkamieleen tepsii konsti, jonka eräs lintu hänelle opetti] Poem by Helena Sinervo

Tuhkamieleen tepsii konsti, jonka eräs lintu hänelle opetti,
varhainen lintu, madonnappaajalintu:
Älä enää sängyssäs kuhki, älä vällyissä veny!
Älä uuninpankolla kylkeäs kuumota,
vaan nuorten koivukinttujes päälle
nouse, sie sorja poika, ja laula!
Sie kasteen ja kukkaloiston kevätimmyt,
tallaa jo polkuas, korukenkä, ja laula,
notta hyvät hopiapalatsit eteesi nousevat,
hyvät sydänrihmat ja heleät katsannot kaikelle väelle,
sie syksyn punaposki eukko, nouse ylös
ja nuissa näppäröissä sormissasi
neulo vimmatut värssyt, niin vihivärssyt
kynsikoppeloissas väkerrä
notta suut soukemmatki ja leuat äkkikäreät
auki ammolleen loksahtaa,
ja sie mielin makein mehileilit täys
voit illan tullen takaisin pesälles lentää.
Näin hänelle eräs lintu opetti, madonnappaajalintu.