Tuuli ulvoo, soittaa sahaa, taivuttaa harsoista horisonttia Poem by Risto Oikarinen

Tuuli ulvoo, soittaa sahaa, taivuttaa harsoista horisonttia. Pimeyden pupillit supistuvat, sumun keskeltä kuultaa valoa: Lentävä lintulan nunnaluostari puhkoo meren pulleaa vatsaa, mastot raapivat taivaankantta, tähtihaulien rikkomaa. Asukkaat keinuvat keittiössä: abbedissa vatkaa munavoita, noviisi rypyttää piirakoita, nunna nuijii naudan lihaa, veisaa virttä rytmissä, tahdista toiseen, vuodesta vuoteen, he valmistautuvat horisonttiin, taivaan ja maan hääjuhliin, keinuttaa, keinuttaa, pilvet lyövät ikkunaan, minua alkaa oksettaa, haluan lopettaa vatkaamisen, rypyttämisen, nuijimisen, veisaamisen, maailmoitten välissä purjehtimisen.