Helena Sinervo Biography

A child is a house that parents inhabit.
How clear the small objects,
how the toys excite one's pity, little clothes
...

Few forget the sea
for one droplet,
but I don't remember
your face, only the drop
that hung from the tip of your nose
and fell into the wine glass.

Was I looking at you
or at myself, or at something
in between, I don't remember
but the incandescent light
struck that droplet and shimmered
and, shimmering, fell.

The wine still trembles.
...

How would you know
what fire is.
A collision, a mouth
bent out of shape.

She sat in the car,
cried for her sister
long enough
for her hips to decay.

How would you know
what decay is.
The moon, jammed in place
points at two.

She sat on the train,
cried for her sister
long enough
for the rails to rust.

How would you know
what longing is.
Slanted day,
call disconnected.
...

Hän oli vuorannut asuntonsa ikkunat
valkealla silkkipaperilla joka päästi valon lävitseen
mutta esti näkemästä pihan puita
ja pensaita, pihan poikki kulkevia naapureita.
Hän maalasi simpukoita, jotka raottuivat
jonnekin mistä häämötti pehmeä valo,
simpukka simpukan jälkeen ilmestyi kankaalle
ikään kuin elämä olisi ollut hänelle loputon ja suunnaton
ranta loputtomine ja suunnattomine simpukoineen.
Ehkä hän oli oikeassa, ja me elämme simpukan elämää,
että kieputamme ja kehräämme helmiäisrihmaa
haavoittavan sirpaleen ympäri
ja raotumme kohti valoa,
joka lopulta meidät tappaa.
Katso nyt näitäkin kovertuneita kierteitä,
eivätkö ne lopulta syöksy jonnekin syvälle?
...

Tuhkamieleen tepsii konsti, jonka eräs lintu hänelle opetti,
varhainen lintu, madonnappaajalintu:
Älä enää sängyssäs kuhki, älä vällyissä veny!
Älä uuninpankolla kylkeäs kuumota,
vaan nuorten koivukinttujes päälle
nouse, sie sorja poika, ja laula!
Sie kasteen ja kukkaloiston kevätimmyt,
tallaa jo polkuas, korukenkä, ja laula,
notta hyvät hopiapalatsit eteesi nousevat,
hyvät sydänrihmat ja heleät katsannot kaikelle väelle,
sie syksyn punaposki eukko, nouse ylös
ja nuissa näppäröissä sormissasi
neulo vimmatut värssyt, niin vihivärssyt
kynsikoppeloissas väkerrä
notta suut soukemmatki ja leuat äkkikäreät
auki ammolleen loksahtaa,
ja sie mielin makein mehileilit täys
voit illan tullen takaisin pesälles lentää.
Näin hänelle eräs lintu opetti, madonnappaajalintu.
...