The Song Of Hafiz (Translation With Original In Finnish) Poem by Erhard Hans Josef Lang

Who like Hafiz could tear the veil
Off the secret of the world,
Like him, who scurrying off in thoughts,
Got a notion of the things beyond time;

Who gave up on his senses,
Whose mind only gliding over the earth,
Who as a hermit on his mountains
Was given the name Mystic tongue!

In Shiraz, in the rose groves, I now
Evaluate my secret knowledge:
He who deepest has pondered things
Is looking for happiness in life.

One who sinks into the Graces of the Quran,
Exploring into them until late night, early on
Will he thus avoid disputes of the dogma
And walk up toward truth not straying from the way.

When a butterfly glides onto a rose,
That but makes a deep sense there,
And merely wisdom it is
What a nightingale sings into the night.

But the most delicate of earth's unsolved things
Is Suleima's girdle on her hips:
She would get Bukhara and Shiraz
If she allowed me to find out about that.

* * * *

HAFIZ'IN LAULU

Ken niinkuin Hafiz riistää vois
Tän mailmansalaisuuden hunnun,
Kuin hän, mi aatteiss' entäin pois
Sai ajantakaisista tunnun;

Mi luopui aisteistaan,
Min yli maan vain liiti mieli,
Mi erakkona vuorillaan
Sai nimen Mystillinen Kieli!

Shiraassa, ruusustoissa nyt
Teen salatiedoistani selon:
Ken syvimmin on miettinyt,
Hän etsii ihanuutta elon.

Ken vaipuu Sulon koraaniin
Ja sitä tutkii myöhään, varhain
Hän opin kiistat välttää niin
Ja totuuteen käy tieltä harhain.

Kun perho liitää ruusun luo,
Se siinä vain on syvä mieli,
Ja viisaus ainoa on tuo,
Mit' yöhön laulaa satakieli.

Mut hienoin ongelmista maan
On vyö Suleiman vyötäreillä:
Hän sais Bokhaaran ja Shiraan,
Jos sen hän sois mun selvitellä.

* * * *

Written by Finnish poet Valter Juva (1865 - 1922) in 1901 and translated into English by Erhard Hans Josef Lang from its original in Finnish