Kun uin lammen yli Poem by Olli Heikkonen

Kun uin lammen yli, kerään levää
sarvieni talikkoon. Nostan taivaalle
ulpukkatähdet, nostan kaislakuun
iloksi niille, jotka suru kuljetti näin
kaukaiseen kuusikkoon. Terveiset
terveille, pian tauti nakertaa teidänkin
maksaanne, haimaa, kivestä tai keuhkoa,
ratkoo kalvot ja nivelpussit.
Silloin kaislakuu pirskottaa valoa
teidänkin porstuaanne, sataa suomuja,
sitä yhtä ja samaa himmeää valoa
vuorokaudesta toiseen. Ei voi mitään,
ei kaadu koivunranka, kolmioksa,
se kuoleman toteemi, jonka
käsivarsille käpertyvät vanhukset
ja lapset kuin kuivat lehdet,
ei mitään voi, vaikka sarvieni
seitsenpiikki kolahtaa sen runkoa vasten.
Kuu kuivuu,
kaisla kaislalta se purkautuu tuuleen.