Miksi en pakene ulkomaille Poem by Paul-Eerik Rummo

1.
Rakastaa (tarkoitan tässä sitä että osaa olla heikko
ja ehdottoman välinpitämätön, tuli mitä tuli),
siis rakastaa ja kirjoittaa runoja
voi loppujen lopuksi kaikkialla ja
loppujen lopuksi
sillä ei elä missään.

2.
Ei sitä aina jaksa heikkokaan olla
ja raahata kaiken aikaa itsessään
runoilevaa otusta, toisinaan
sekin lepää pitkään ja rakkauskin toisinaan
luisuu käsistä,
ja oletkin olosuhteissa, jotka pakottavat viekkaaksi,
röyhkeäksi, julmaksi, läpikieroksi,
häpeämättömäksi -
niin kuin kai joka paikassa muuallakin? en tiedä.

3.
Tässä seison sekaverinen,
täältä ruotsalainen, tuolta mustalainen,
vähän suomen- ja inkerinsukuinen, tanskan ja puolan
siniverinen,
alasaksan aatelinen, viimeisiltä vuosirenkailta venäläinen,
seassa maanperukoiden nilkkuja sukupolvia, sukurutsaa,
kaiken lisäksi aika ajoin sotien ja ruttojen lähes
sukupuuttoon hävittämä, ainoastaan
kieli vielä verestää, ainoastaan kieli vielä
terve ja vanha, vain kieli vielä kulkee, mies
seisoo, mies seisoo, seisoo sekaverinen,
metsästäjien ja merenkulkijoiden
kyseenalainen, hyvinkin kyseenalainen jälkeläinen
("varjele vapauttasi!", varjele, vie metsään,
pistä sammalen sisään,
ota merelle mukaan) - vaan
kenestä on tullut, kenestä on jäänyt,
kenestä on jäänyt se, joka tässä seisoo,
manalle mennyt Kalevinpoika kainalossa, jalat
oman hulluuden takia
pois hakattuina, lentokoneet pään päällä
pörisemässä, seisoo
ja yrittää suomalaisugrilaisittain mediteerata,
metsä harva, meri kiinni, raja kiinni, seisoo
ja heittää välillä katsojille vieraskielistä herjaa, seisoo
katajiensa ja gotiikkansa keskellä,
joita ei ole missään muualla maailmassa,
katajien jotka kasvavat tasan kurkkuun asti,
ja goottilaisten tornien, jotka eivät kuulu hänelle
sen enempää kuin minareetitkaan.

4.
Mitä yleensä tarkoittaa 'pakeneminen"?
Taivaan tähden! Totisesti, miksikäs ei,
jos ei noin vain voi mennä
ja jos sinua ei täällä kukaan kaipaa?
Pelkoja vieraantuminen, pelkoja vieraantuminen,
nälkiintymisen pelko, vieraantuminen toimeentulemisesta,
kävi miten kävi,
joutui mihin joutui.

5.
Ja rakastaa ja kirjoittaa runoja
voi loppujen lopuksi kaikkialla, ja loppujen lopuksi
sillä ei elä missään.